tiistai 22. toukokuuta 2012

Home city, Sweet city

   Mä oon asunut koko mun elämäni Espoossa, ja kuten varmasti tiedetään että Espoo on aika iso kaupunki. Ihanan paljon ihmisiä ja liikennettä. Espoo on jotenkin yhdistys maalaisuutta ja kaupunki-elämää. Takapihalla näkyy peltoa ja viherikköä, mutta kun kattoo etupihalle siinä pilkottaa ''main street'' eli tie josta ei koskaan lopu liikenne. Mä rakastan tätä, että kaikki on käden ylettyvillä. Stadiin pääsee nopeemmin kun silmä ehtii räpsähtää. Välillä kyllä ahdistun siitä, kun ei ole koskaan hiljaista ja välillä ei meinaa edes kuulla omia ajatuksia.
 Mun ajatukset on sen verran äänekkäitä, että kyllä mä pärjään. Voin hyväl omatunnolla sanoa, että mä olen kaupunkityttö. En pärjäisi yli viikkoa maalla. Mä sentään myönnän sen. Minut on luotu kasvamaan ja olemaan täällä puolen maailmaa. Silti joudun joka kesä lähtemään mökille viikoksi. Se on aluksi ihanaa kalastaa ja kuunnella kun järvet kohisee. Maalla on niin paljon hiljasempaa ja sillon yleensä kirjotan enemmän. Tuijotan mökimme ikkunasta tyhjyyteen ja sisälläni valtaa rauha. Se on semmosta vierotusta mitä välillä kaipaa tässä elämässä.
  Kahden päivän jälkeen mä oon niin täynnä hyttysien puremia ja muutenkin yksinäisyyttä. Ihmisiä ei näy lähi maillakaan, naapuriin on 17 km. En kestä ja alan itkemään kun puhelinkaan ei toimi kunnolla. En kestä, kun on niin hiljasta ja alan pikku hiljaa puhua ittekseni. Kaipaan kaikkea sitä mitä suurkaupungissa on. Lohdutan itteeni sillä että pääsen takasin elämään jossa on elämää. Mua ei oo vaan luotu etsimään matoja jotta saisi kalaa. Se näyttää söpöltä ulkoa päin, mutta maalais-elämä on rankkaa. Nostan hattua niille jotka pärjää siellä joka päivä. Vaikka maalla en viihdykkään niin kauan silti odotan innolla tän kesän mökki reissua.
 Kaupunkityttönä on kyllä vähän vaikeeta olla, koska jotenkin ihmiset maalla aina kattoo mua pahasti kun yritän saada venettä käyntiin taikka menen ostamaan lähikaupasta joka ei ole niin lähellä purkin maitoa. Voi olla että ne kattoo että oompas tumma taikka sitä että mulla on joku paul frankin paita ja ihmettelee et miten oon sinne eksynyt. Mua monesti ali-arvioidaan kun en tiedäkkään missä joku peräkylä on. Esim joku Keuruu, minne ollaan siis kesällä lähössä. Ei mulla ole mitään hajua missä se on ja onko se edes kaukana. Voin toki googlettaa, mutta sinänsä mua ei innosta. Oon reissannut tosi paljon Suomen sisällä mutta en silti tiedä missä mikäki pikku kaupunki sijaitsee. Ei kaikkea vaan yksinkertasesti voi tietää.
 Mulla on kaikki hyvin, kunhan on takapihalla peltoa ja etupihalla ihmisiä. Se on ainoa mitä elämääni tarvitsen, rauhaa ja rakkautta.
xoxo: Nimo

1 kommentti:

  1. Hyvä teksti Nimo :) Toi on kyl niin totta et takapihal näkyy kunnon viidakko, mut etupihal elämää. Espoo on kiva paikka asuu. :)

    VastaaPoista