Mun tulevaisuus on tyhjä, se näyttää yhtä tyhjältä kun tyhjiö. Mä en tiedä mitä haluun tehdä työkseni. Luulin tietäväni, luulin haluavani sairaanhoitajaksi. Mutta mä oon tullut toisiin ajatuksiin. Sairaanhoitajaksi halusin, koska silloin pääsee auttaa ihmisiä. Se on asia missä olen hyvä. Auttamaan ihmisiä, koska moni ihminen tarvii apua monella eritavalla. Mun mummo on aina sanonut, että mulla on lämmin sydän ja mun pitäisi tehdä jotain ihmisiin liittyvää. Sen takia luulin että sairaanhoitajuus olisi mun juttu. Välillä mietin itse että mulla ei ole sydäntä ollenkaan. Sydämetön.
Mä aloin oikeasti vasta nytten miettimään mitä mä oikeasti haluan tehdä tulevaisuudessa. Mitä mä tykkään tehdä ja mitä teen joka päivä mielellään? Kirjotan. Kirjotan aina kun voin, aina kun on mahdollisuus. Oon kirjottanut päiväkirjaa siitä päivästä kun opin kirjottamaan. Musta tuntuu et oon syntynyt kynä kädessä. Mä rakastan kirjottaa. Kun mulla on paha mieli ja kukaan ei oo siinä auttamassa taikka siinä ei ole ketään ystävää kuuntelemassa mun huolia. Mä otan kynän ja paperia. Mä hautaan ne sinne. Mun huolet, mun ilot, mun surut, kaikki. Kaikki mikä tulee mieleen. Mä oon pystyttäny mun juuret kirjottamiselle. Enkä halua katkaista niitä.Sen takia musta on alkanut tuntua, että oon tehnyt virheen. Olen mennyt väärälle alalle. Eksyin pahassa paineessa, enkä tiedä miten löytää se oikea tie. Mä oon eksynyt tieltäni. Mun tie on samanlainen kun Aleksis Kiven taikka Sofi Oksasen. En tosiaan ikinä tule olemaan ehkä yhtä hyvä taikka kuuluisa kirjailija. Mutta se että saisin olla kirjailija taikka edes kirjotuksen kanssa tekemisessä tekisi musta maailman onnellisimman ihmisen. Mä haluun kirjottaa ja tehdä siitä mun ammatin. Tää on se kohta jolloin vihdoin myönnän, että isäni ja ala-asteen opettajani olivat oikeassa. Ne sano mulle pienestä asti, että mun pitää mennä lukioon. Olisi pitänyt mennä lukioon. Mä haluun kehittää mun kirjotustaitoja. Olla parempi kirjottaja kun nyt.
Mutta sitten taas kirjailija, taitelija, muusikko on riskillä pelaamista. Jotkut menestyy, jotkut ei. En tiiä uskallanko ottaa semmoista riskiä, koska jokaisella meillä pitää kumminkin olla jonkinlainen pohja. Ehkä teen tästä mun lähihoitajuudesta jonkinlaisen pohjan mun tulevaisuudelle ja sitten alan miettimään mitä tehdä. Mitä tehdä mun suurimman unelman kanssa? Unelmat pitää toteuttaa. Nobel-palkintoa odotellessa.
xoxo: Nimo
Sust tulis kans tosi hyvä joku toimittaja tai sellanen!!! Sun tekstit on niin kiinnostavaa ja "värikästä" luettavaa et menestyisit varmasti:-)
VastaaPoistaTosi monet sanoo just et mun pitäis ryhtyy toimittajaks, kylhä se ois ihan jees(: Kunhan saan kirjottaa.
PoistaKirjotat kyl tosi hyvin, ihana lukee tääkin merkintä. :)
VastaaPoistahttp://karoliinanlifestyle.blogspot.com/ :)( josset oo viel käyny kattoo ) :D
Kiitoksia, ja siis sunki blogi näyttää iha hirmu kivalta(:
PoistaSun tekstejä on kiva lukea ja meissä on paljon samaa. Mäkin kirjotin paljon joskus 2 v sitten, mut se on vaan jääny. Innostus jotenkin katos ja se harmittaa, aina kun yritän kirjottaa, ei vaan synny mitään ja lopulta pyyhin kaikki pois tai revin paperin.
VastaaPoistaTäytyy kyl viel sanoo vaan se, et kannattaa panostaa oikeinkirjotukseen. Sulla on muutamia kielioppivirheitä, mut ei ne täällä blogissa niin haittaa, mut jos meinaat kirjan esim kirjottaa ni siinä kannattaa laittaa joku lukemaan se ensin ja myös useampi ihminen olisi ihan hyvä.
Mut tiedätkö Nimo, kirjotustaito ei välttämättä aina kehity siellä lukiossa, tiedän monia ylioppilaita, jotka eivät osaa yhdyssanoja, tai osaa kirjoittaa "oleppa" yhdellä P-llä niinkuin se pitäisi. Tai sanaa "enää" ilman N-kirjainta.
Mutta siis oikeesti kannattaa käydä se lähihoitsu loppuun ja kattoo sit mitä mieli tekee. Kirjottaminen on hyvä juttu, mut silti monet kirjailijat tekee siinä sivussa muutakin työtä!
Mut tsemppiä Nimo! Mä mietin sua yks päivä kun istuin junassa, susta tulee oikeesti jotain suurta vielä!
Kiitoksia, mä tiiän et mulla on paljon opittavaa viel just oikeinkirjottamisessa ja tääl blogis se heijastuu tosi paljon koska yleensä ku kirjotan niin pää on niin täynnä ideoit et unohdan kattoo virheitä. Ja myos se että on jotenkin ihan ajatuksissa kun kirjottaa postauksia. Mutta siis kyl mä yleensä pyrin kirjottamaan mahdollisimman ''oikein'' Oon tosin kakskielinen eli mulle se on vielä vaikeampaa kun kaksi kieltä jotenkin sekottuu. Mutta kiitos sulle, ja hei oikeesti mä oon sitä mieltä että kaikkien pitää tehdä sitä mistä tykkää. Eli jos tykkäät kirjottaa niin oikeesti otat time outin ja oot yksinäs ja kirjottelet. Muhunkin monesti vaikuttaa elämäntilanteet ja jos oon tosi stressaantunut niin en saa mitään aikaan(:
PoistaNimo sulla on tosi hyvä blogi! oon lukenut melkeen jokasen uuden kirjotuksen jonka oot tänne pistänyt ! Oon tuntenut sut jo aika kauan, ja on useasti tullut puhe susta, mutta usko pois ollaan aina vaan puhuttu susta hyvää, koska kaikki tekee virheitä sellasta ihmistä ei ole joka ois täydellinen, koska kaikilla on omia huonoja puolia joten ei tarvitse alkaa haukkua muita (niinkuin aika usein oon kuullut, 'omg toi nimo sit ja tätä').. usko pois, aina jos oon kuullut jonkun puhuvan susta pahaa oon sanonut ¨et kyllä säkään oo mikään täydellinen ku puhut muista seläntakana¨ ikävä sua, harmi ettei olla pitkään aikaan nähty tai mitään :) jatka vaan samaan malliin, se että et käytä huivia enään ei meinaa ettet ois sama ihminen, mulle tuut olee aina sama nimo ! -A
VastaaPoista